Lapsettomia on joka lähtöön ja lapsettomuutta monenlaista. On kai sanomattakin selvää, että lapsettomuus koetaan erilailla riippuen sen kokijasta. Kuten jo ihan blogini alussa mainitsin, minä olen melko pitkälle ajattelumaailmaltani pessimisti-realisti ja se kai näkyikin aikaisemmista lapsettomuutta koskevista kirjoituksistanikin. Mieheni taas on optimisti, eikä oikein edes ehtinyt huolestua lapsettomuudestamme samalla kun minä jo olla möllötin ja murehdin.

Vaikka lapsettomia on monenlaisia, on lapsettomuus lähes aina kipeä asia. Se miten siihen suhtaudutaan vaihtelee huomattavasti eri ihmisten välillä ja siksi onkin usein vaikeaa tietää kuinka lapsettoman seurassa tulisi olla. Toinen voi ottaa pienestäkin asiasta pultit kun taas toinen ei ole asiasta moksiskaan. Olen myös sitä mieltä, että se missä vaiheessa lapsettomuutta ollaan, vaikuttaa siihen kuinka lapseton moniin asioihin reagoi. Lapsettomuuden alkutaipaleella toiveet ovat vielä korkealla ja hoidoista uskotaan avun löytyvän. Mielikin on usein tällöin vielä korkealla. Lapsettomuuden puurtamisvaiheessa (kun pieleen menneitä hoitoja on jo takana muutama ja uusia hoitoja suunnitellaan) voi jo olla rankempaa ja turhauttavaa kun mitään ei välttämättä tapahdu. Lapsettomuuden viimeisellä hoitotaipaleella taas monet saattavat jo olla alistuneita kohtaloonsa ja pikku hiljaa alkavat jo hyväksyä tapahtuneen. Tietenkään mikään ei koskaan ole näin yksioikoista, mutta jos puhutaan näin yleisesti ottaen.

Miten lapsettomia tulisi sitten kohdella, jotta heitä ei loukkaisi? Tähän on vaikeaa antaa yleispäteviä ohjeita, sillä kuten jo sanoin olemme kaikki erilaisia, mutta jos nyt muutamia suurimmalle osalle sopivia neuvoja listaisin.

Luulo ei ole tiedon väärti

Koskaan ei voi tietää kuka kärsii lapsettomuudesta. Se voi olla ystäväsi, tuttavasi tai jopa siskosi. Kaikki eivät vaan halua kertoa, vaikka olisivatkin sinulle läheisiäkin. Sen vuoksi ei koskaan tulisi tiedustella keneltäkään heidän lastenhankkimissuunnitelmistaan. Vaikka tämän kysyminen on hyvin yleistä ja ns. small-talkia, ei sitä tule kysyä koskaan keneltäkään. Tätä en voi painottaa enempää. Kysymys voi aiheuttaa pahan mielen. Vaikka jollakin olisi jo lapsia, ei lapsen tulevista sisaruksistakaan tule kysyä. Henkilö saattaa kärsiä sekundäärisestä lapsettomuudesta ja taas kysymys voi olla hankala. Älä siis kysy, koska koskaan et voi tietää, mikä tilanne kenenkin kohdalla on.

Valitusoikeus

On täysin normaalia valittaa silloin tällöin omien lastensa tempauksista, kuinka raskasta elo toisinaan heidän kanssaan on tai kuinka vaikea raskaus on meneillään. Kaikki, myös lapsettomat, tämän varmasti tiedostavat. Siitä huolimatta, jos tiedät olevasi lapsettoman seurassa, älä valita lapsistasi tai raskaudestasi. Unettomat yöt, koliikki ja pahakin aamupahoinvointi kuulostavat vain niin pieneltä ja turhalta valitukselta verrattuna lapsettomuuteen. En kiellä, etteivätkö nekin todella olisi rankkoja kokemuksia, mutta jos lapseton olisi valmis antamaan oikean kätensä lapsen saadakseen, niin ymmärrät varmaan ettei valittaminen lapsista kuulosta kivalta. En myöskään sano, etteivätkö lapsia saaneet lapsettomuudesta kärsineet myös joskus valittaisi lapsistaan, sillä varmasti myös näin on. Emme mekään mitään pyhimyksiä ole :D Jotkut saattavat myös ajatella helpottavansa lapsettoman mielipahaa valittamalla lapsistaan ja näin osoittavan lapsettomalle kuinka lapsellinen elämäkään ei ole mitään herkkua. Tällainen viesti harvoin menee perille, joten en suosittele sitä kokeilemaan. Älä siis valita lapsistasi/raskaudestasi lapsettoman seurassa, koska silloin sinulla ei vain yksinkertaisesti ole valitusoikeutta.

Pelisäännöt

Jos ystäväsi on avautunut sinulle lapsettomuudestaan on hyvä sopia ystävän kanssa ns. pelisäännöistä. On ihan hyvä myöntää, ettet tiedä mitä lapseton kokee, mutta haluat olla tukena jos ystävä näin toivoo. Sääliminen, kauhistelu, "voin kuvitella kuinka miltä tuntuu" tai asian vertailu johonkin muuhun vastaavan kriisiin ei kannata. Kannattaa myös kysyä ystävältä suoraan heti alkuun, haluaako hän, että hänen hoidoistaan kysellään vai haluaako hän pitää ne tiedot vain itsellään. Toiset lapsettomat haluavat purkaa hoitokokemuksia, pettymyksiä ja iloja ystävilleen kun taas toiset eivät kestä utelua yhtään. Voi siis olla, että ystäväsi halusi sinulle vain lapsettomuudestaan ilmoittaa, muttei halua siitä sen enempää keskustella. Sopikaa siis pelisäännöistä kuinka käsittelette vai käsittelettekö ollenkaan ystäväsi lapsettomuutta.

Tehtäväsi

Jos et itse ole kokenut lapsettomuutta, on tehtäväsi vain kuunnella. Sääli ei auta. Tosin osa lapsettomistakin tuntuu oikein vaatimalla vaativan sääliä. Kyllä, näitäkin löytyy. Rohkaisutkin voivat tuntua lapsettoman korvissa turhilta vai miltä sinusta tuntuisi kuulla kamalan pettymyksen jälkeen "kyllä se siitä, ensi kerralla sitten!". Jälleen kerran järjellä ajateltuna lapsetonkin osaa kyllä nähdä hyväätarkoittavan eleesi rohkaisussasi, mutta kuten usein ovat nämä asiat pitkälle tunnekysymyksiä ja tunteilla mennään. Sitä kun ei tiedä onnistuuko ensi kerrallakaan, joten ehkä parempi jättää moiset kommentit. Sinun ei tarvitse osata tehdä tai sanoa mitään, kunhan osaat vain kuunnella.

Keskustelkaa muustakin

Vaikka ystäväsi onkin lapseton ja lapsettomuus voi olla isokin osa hänen elämäänsä, ei se ole ainut asia hänen elämässään. Yhtälailla, lapset eivät ole ainut asia sinun elämässäsi. Ei näitä asioita tarvi koko ajan vatvoa. On hyväksi puhua muistakin asioista kuin lapsettomuudesta tai lapsista. Mistä puhuitte ennen kuin kummallakaan oli lapsia/lasten yritystä päällä? Puhukaa muusta tai aloittakaa uusi harrastus yhdessä. Keventää mieltä ja tunnelmaa kummasti.

Älä neuvo

Hyvin herkästi lapsettomia tullaan neuvomaan. "Kunhan lakkaatte stressaamasta niin jo onnistuu". Jos näin todella olisi, ei varsinaisia lapsettomuushoitoja kai tarvittaisi? Edes stressaamattomuus ei paranna siittiöiden liikkuvuutta tai muotoa tai saa välttämättä ovulaatiota aikaan jos siinä ongelmia on. Jos et ole lapsettomuuteen erikoistunut lääkäri tai itse pitkän lapsettomuuden läpikäynyt, älä neuvo.

Varo sanojasi

Lapsettomat osaavat olla vaikeita ja ylipäätään oikeiden sanojen valinta saattaa tuottaa sinulle päänvaivaa, koska ikinä ei tiedä mistäpäin minäkin päivänä tuulee. Kunhan osaat kuitenkin olla hienotunteinen, olla kerskumatta hedelmällisyydelläsi ja olla kehumatta äitiyden ihanuutta, pärjäät varmasti hyvin. Tietenkään ei ole tarkoitus, että ystävyys lapsettoman kanssa olisi jollain lailla rajoittunutta, kuten hyvin saattaa kuvitella, mutta jos ystäväsi on sinulle tärkeä, osaat häntä varmasti oikealla tavalla kohdella hänen vaikeassa elämänvaiheessaan. Pidä siis kielesi toisinaan kurissa jos se ystävääsi auttaa vähänkään.

Kateus ja kiitos

Ystäväsi saattaa sinua kadehtia jos sinulla on lapsia. Yritä kuitenkin ymmärtää, se on täysin normaalia lapsettomalle, eikä hän vihaa sinua tai lapsiasi. Viha kohdistuu enemmänkin elämän epäreiluutta kohtaan. Lapsettomuus voi myös olla pitkä tie ja silloin se saattaa jo syödä sinuakin jos lapseton kaataa kaiken kuran niskaasi. Tällöinkin puhuminen toivottavasti auttaa. Lapseton saattaa loukkaantua, mutta ei sinunkaan tarvitse kaikkea sietää. Jos kuitenkin jaksat ja pysyt lapsettoman rinnalla tien päähän, on hän sinulle kiitollinen, vaikka ei sitä välttämättä sanoiksi asti osaisikaan pukea. Kateus on siis normaalia ja kiitoskin taustalta löytyy.