Lapsettomuushoitoihin hakeudutaan yleensä noin vuoden yrityksen jälkeen ja se selittänee osittain sen miksi lapsettomuudesta kärsitään yleensä pitkään. Lapsettomuushoidot ovat pitkäpiimäistä hommaa ja varsinaisiin hoitoihin pääseminen voi hyvin viedä yhdeksänkin kuukautta jos oikein huonosti käy, eikä mahdollisuuksia yksityiselle menemiseen ole. Kyllä, luit oikein. Yhdeksän kuukautta lääkärin ensikontaktista hoitojen aloitukseen. Koeputkihoitojonot lienevät noin 6 kuukauden luokkaa Helsingissä julkisella puolella ja sitä ennen pitäisi käydä ensi- ja suunnittelukäynneillä lapsettomuuspolilla ja tehdä kasa testejä ja tutkimuksia, joihin saa odottaa aikoja jonkin tovin. Eipä kuulosta kovin houkuttelevalta. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Lisäksi on tietenkin muita hidastavia inhimillisiä tekijöitä, jotka pitkittävät odotuksen odotusta entisestään kuten lähetteiden hukkaaminen, lähetteiden lähettämisen unohtaminen, lääkärien lomat, vastaanpanevat lääkärit "Yrittäkää nyt vielä vaan itsekseen, eihän sitä tiedä jos vaikka..." Myös ikä voi vaikuttaa hoitoihin pääsemiseen. Ymmärtääkseni vanhemmille yrittäjälle +30 v. heruu aikoja nopeammin kuin nuoremmille, vaikka nopeaa se ei heillekään varmasti ole. Näin kai se pitäisikin mennä, ymmärrän toki, mutta silti ketuttaa kun toiset saa "etuilla".

Me odotetaan tällä hetkellä olosuhteiden pakosta, mutta yksityiselle olisi tarkoitus siis suunnata sitten alkukeväästä. Rahaa ei hirveästi ole ja hinnat hirvittää, mutta kyllä ne rahat jostain kääritään kasaan. Minä en jaksa enää odottaa yhdeksää kuukautta alkukeväästä alkaen. En jaksa, vaikka kärsivällinen yleensä olenkin.

Odotuksen odottaminen voi kestää kauan, eikä varmaa tietoa sen kestosta ole. Jos vain joku minulle kertoisi, että silloin olet taatusti takuuvarmasti raskaana niin johan olisi odotuksen odottaminenkin helpompaa. Mikäs siinä olisi odotellessa silloin. Valitettavasti mitään takuuta siitä ei ole, eikä kaikki lapsettomuushoitoihin syydetyt rahatkaan välttämättä sitä lasta tuo. Ei auta kuin elää epävarmuudessa, mikä on äärimmäisen raastavaa. Väitän, että odotuksen odotus on paljon vaikeampaa aikaa kuin itse odotus kaikkine vaivoineen. Ehkä jo vuoden päästä syön sanani.