Vielä viimeisenä taustoituksena haluan kertoa miten tähän pisteeseen on tultu. Mistä kaikki alkoi ja missä ollaan nyt menossa.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Pikakelauksena

 

Maaliskuu 2005, pillerit jää pois

Toukokuu 2005, 1. gynekäynti ja PCO – diagnoosi

Heinäkuu 2005, yritys alkakoon hormonilisien turvin

Helmikuu 2006,  2 gynekäynti ja metformin kehiin, simppatesti

Heinäkuu 2006, 3. gynekäynti, putkien aukiolo

Syyskuu 2006, 1. (ja viimeinen?) inssi.

 

Hidastettuna

 

Hyvin usein näkee lapsettomuutta ja vauvakuumetta koskevissa blogeissa kuinka aika ilmaistaan päivämäärän sijasta kuukautisten kiertopäivinä. Kaikki lasta vähänkään pidempään yrittäneet tietävät tasan mistä puhun. Kiertopäivien sykleissähän sitä tulee silloin elettyä. On menkka-aika, aika ennen ovulaatiota, ovulaatio-aika ja piinausaika ovulaation jälkeen. Kiertopäivien merkkaaminen vain tarkentaa tätä toistuvaa sykliä. Nyt voin kuitenkin rehellisesti sanoa, etten tiedä tarkkaan mitä kiertopäivää elän tällä hetkellä. Toki se laskemalla helposti selviäisi. Sen tiedän, että eletään aikaa ovulaation jälkeen, mutta eipä sillä niin väliä, sillä meidän on odotettava hoitoja, joihin on vielä aikaa. Sovimme, että siihen asti kalenterinkyttäykset saa jäädä. Hyvä päätös. Kuka sitä nyt jaksaa jatkuvasti kalenteri kädessä sekstailla.

 

Meidän vauvahaaveet alkoi heti häiden jälkeen (juu, kyllä, perinteinen olen :D) ja pian häiden jälkeen saivat pillerit jäädä maaliskuussa 2005, vaikka toisenlaista ehkäisyä silloin jatkettiinkin (Ah, kuinka turhaa se olikaan...). Tyhjennysvuoto tuli normaalisti, mutta sitten ei mitään. Muutamaan kuukauteen ei mitään, enkä raskaana ollut. Silloin tein elämäni ensimmäisen raskaustestin (Ja kuinka turhaa sekin oli!). Ei siinä mitään, minä oma-aloitteisena aloin etsiä netistä syitä poissaololle ja löytyihän niitä. Ja yksi niistä etenkin alkoi huolestuttamaan kovasti ja varasin ajan gynelle heti toukokuussa 2005.  Ennen gynelle menoa luin paljon kyseisestä ongelmasta netistä ja jo ennen tutkimusta olin jo varma diagnoosistani. Minulla on PCO eli monirakkulaiset munasarjat. Gynen tekemä ultra vain vahvisti epäilykseni. Poistuin gyneltä itkien hormonikokeidenlähete ja keltarauhashormoni- (kierron käynnistämiseksi) ja Clomifenresepti kädessäni. Näin vain suit sait tuli minusta nuoresta ja perusterveestä naisesta hormoniongelmainen lapsettomuuskandidaatti.

 

Hormonikokeet otettiin ja tulokset tulivat takaisin normaaleina. Ultran mukaan munasarjoissa oli kuitenkin helminauhaa (pieniä rakkuloita rivissä monta, eikä yhtään isompaa) ja sillä perustein diagnoosin sain. En siis ovuloi itse ilman lääkkeitä kuin vain joskus harvoin ja siksi myöskään menkkoja ei ollut näkynyt. Lääkäri kehotti kokeilemaan hormonilääkitystä ja sillä sitten aloitettiinkin heinäkuussa 2005. Kierrot lyhenivät ja ovulaatiokin saatin todistettavasti aikaan kolmessa kierrosta neljästä, mutta tulosta ei kuitenkaan syntynyt. Sitten loppui lääkkeet, mutta kierrot rullaisivat itsestään ja olin hyvilläni kunnes helmikuussa 2006 tuli taas pitkä ovuloimaton kierto. Varasin taas ajan gynelle ja pettymys oli valtava kun tämä käski laihduttamaan ja käski palata puolen vuoden päästä uudelleen. Ylipainoa ei kuitenkaan ollut, joten käsky tuntui käsittämättömältä. Taisin näyttää niin onnettomalta, että lääkäri määräsi myös normaalisti diabeteksen hoitoon käytettävää metformin lääkettä, joilla on saatu PCO-potilaat ovuloimaan itsestään ilman hormonilisiä ja näin kävikin. Paino tippui ja kierrot rullasivat taas itsestään, mutta sitä tulosta ei vain tullut. Helmikuussa tutkitutimme myös miehen tavaran ja sen analyysi tuli onneksi takaisin normaalina.

 

Näin sitten jatkettiin heinäkuulle asti ja eikun vaan taas varamaan aikaa ja jatkohoidoista keskustelemaan. Päätettiin, että elokuun kierrossa tutkitaan munanjohtimien aukiolo ja syyskuussa olisi sitten edessä ensimmäinen inssi. Putket oli auki ja ensimmäinen inssi piikityksin epäonnistui. Ja nyt useiden negatiivisten raskaustestien ja itkujen jälkeen ollaan tässä hetkessä. Tämän vuoden puolella ei ole enää järkevää hoitoja jatkaa, sillä (työ)matkoja on tiedossa molemmilla ja hoitojen ajoitus olisi mahdotonta. Toisekseen inssit tuntuvat minusta ainakin meille turhilta kun simpat kuitenkin ovat kunnossa, minä nykyään ovuloin ja ajoituskin on lähes aina ollut optimaalinen. Mitä hyötyä siitä enää meille olisi? Onnistumismahdollisuus on kuitenkin sama kuin kotioloissa. Nyt siis säästämme rahaa ja toivottavasti ensi vuoden alkupuolella  pääsisimme itsemme kipeäksi maksamalla koeputkihoitoon. Siinä onnistumismahdollisuudetkin olisivat jo korkeampia, vaikka mitään herkkua se ei varmasti tule olemaan. Tällä hetkellä napsin metuja ja niiden avulla kierto pysyy kurissa. Kyllähän meillä periaatteessa voisi vielä itsestäänkin nyt natsata, mutta ei kyllä millään jaksa uskoa. Koeputkihoitoja odotellessa ajattelin kirjoitella tätä. Jospa aika siten etenisi nopeammin...