<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Kaksi asiaa.

 

Asia yksi: Olen ratkaissut dilemman kuinka aion tätä blogia täydentää. Alussahan pohdin pitäisikö antaa ajatusten tulla nyt täysillä kun innostusta riittää ja mieli on aiheita pullollaan vai kirjoittaa niistä vasta myöhemmin säästellen, ettei blogi pysähdy sitten heti alkuunsa. Päätin yhdistää nämä vaihtoehdot. Toisin sanoen, kirjoitan aiheista ensin alustavasti itselleni ja pelkästään koneelleni ja aina välillä sitten palaan niihin niitä täydentäen. Tarkoituksena ei ole kuitenkaan luoda liian hiottuja kirjoituksia, vaan säästää aiheita muistiin parempaa ajankohtaa varten. Sitten kun aihe sopii johonkin väliin ja sopivan verran aikaa on kulunut, julkaisen sen myös blogissani. Tämä koskee siis ns. ajattomia ajatuksiani. Jos taas nousee esiin asioita, jotka nimenomaan liittyy kyseiseen päivään (kuten asia kaksi alla), tuon toki ne ajatukset ilmi heti silloin sinä päivänä. Tämä on siis suunnitelma, mutta suunnitelmillahan on tapana muuttua, joten saa nähdä onnistunko ”säästelemään” sanojani myöhemmäksi. :D Ja jos en ole muistanut vielä sanoa, niin kommentit ovat toki tervetulleita.  :)

 

Asia kaksi: Vannotin itselleni, etten alkaisi kyttäillä oireita ennen kuin vasta kevään koeputkihoidon jälkeen. Ennen sitä ei pitäisi olla mitään syytä. Lupasin myös, etten laskeskelisi kiertopäiviä ja aika hyvin olen nämä lupaukseni onnistunut pitämäänkin. No nyt siis otsikon aiheeseen eli Mieli tekee tepposiaan. Tänään ällöttää. Ei ole uutta se. On ällöttänyt ennenkin loppukierrosta, eikä ole tarkoittanut mitään tai ainakaan muuta kuin keltarauhashormonin (jota erittyy oviksen jälkeen) lisääntymistä/hiipumista (en muista kumpaa). Ei siis varmasti tarkoita mitään tälläkään kertaa. Ällötyksen seurauksena päätin kuitenkin laskea kiertopäivät ja nyt olisi menossa kp 23/28. Siitä huolimatta, että ajoitus ei ollut täysin kohdillaan ja lähesluomuonnistuminen on hyvin epätodennäköistä se jo melkein sammunut toivo nostaa taas päätään. Enkö minä koskaan opi?! Ei me voida onnistua itse! Ihan turhaan siis haihattelen taas. Sellaista se on tämä lapsettoman elämä. Milloinkahan tulee vaihe, jolloin en elättelisi turhia toiveita? Minun kohdallani luultavasti vasta menopaussin jälkeen. Sitä odotellessa...

 

Vaikka kiertopäivät ovatkin jo suht pitkällä, ei minkäänlaisia oireita pitäisi kai vielä tässä vaiheessa olla, joten mielen temppuilua on siis tämä, jälleen kerran. Toisekseen, vuotoa ei tule tulemaan vielä reiluun viikkoon kuitenkaan, sillä yritän siirtää kiertoani hieman lääkkeillä, jotta ensi ovis osuisi ajalle, jolloin olemme samassa kaupungissa mieheni kanssa...Jaa, ja kuka sanoi, että varsinaisesta yrityksestä otetaan taukoa loppuvuodeksi? ;)

 

PS. Enhän minä voi nyt onnistua siitäkään syystä, että olen aloittanut lapsettomuudesta kertovan blogin. Vähänkö olisi noloa onnistua nyt. :D